Miten musta tuntuu, että vanhat mummot ja papat on pyöriensä ja autojensa kanssa vaarallisia? Esimerkiksi tämä:                                                                                                                            Ajan nurkan takaa pyörällä, mummo tulee toisen nurkan takaa. Minä yritän väistä, niin yritän, koska mummo ei tajua, että minä väistin. Hän ajaa suoraan pyöräni kylkeen ja vielä sen jälkeen kiroilee ja katsoo minuun.                                                                                                                             Toinen esimerkki onkin sitten näin:                                                                                               Vanhus ajaa autolla ja ihan varmasti on huomannut meidän auton tulevan. Hän vaan jatkaa ajamista, eikä näytä pysähtymisen merkkiäkään.  Hyvä ettei siitä sentään kolaria syntynyt.                                   Joskus vanhukset saattavat olla myös liian huolehtivia, tai vähän äkäisiä. Sekään ei ole mukavaa.      Minun mummoni rupesi puuttumaan siihen, mitä syön. Olenhan minä tähänkin asti pärjännyt näin, jotan miksen siis jatkaisi samaan malliin. Onneksi mummoni kuitenkaan ei jatkanut sitä kauhean kauaa.       Siitä äkäisestä vanhuksesta. Kerran yksi sellainen rupesi ensin jotain puhumaan minulle ja ystävälleni, jotain kouluun liittyen. Vähän ajan päästä hän jäikin jo pois bussista. Pysäkiltä oli juuri tulossa joku kyytiin. Hän sattui kaatumaan rappusissa ja mummo sanoi vihaisella äänellä: "No auttoiki tuo?!". Tietenkin mies sanoi vähän ehkä nolostuneena, että eipä se tainnut. Onneksi sentään näitä vänhuksia ei tapaa ihan joka päivä, se on hyvä juttu se. :)